Onko elämässäsi keskustelu, jonka aloittamista kartat? Tiedät, että keskustelu pitäisi käydä, mutta pelottaa – ja ajan kuluessa kynnys nousee nousemistaan.
Jos näiden keskustelujen aloittaminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta yksityiselämässä, niin vielä mahdottomampi näyttää tehtävä olevan työyhteisössä.
Vaikeuksien ja epäkohtien tunnistaminen, tunnustaminen ja käsittely on yksi suomalaisen työelämän suurimmista ongelmista.
Tämä tulisi ymmärtää strategisen ajattelun, johtamisen ja viestinnän ytimessä, viimeistään nyt.
Viestintä ei saa unohtaa ihmistä, eikä ihminen viestintää
Viime vuosina työni johtajien ja työyhteisöjen muutoksen ja hyvinvoinnin apurina on avannut uuden viestinnällisen maiseman. Se on hauras näkymä, joka paljastaa valtavan tarpeen puhua vaikeista asioista ja kannatella ihmisten henkisiä voimavaroja.
Yhteiskunnallinen tilanne heijastuu työpaikoille ja meidän kaikkien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Termin “työhyvinvointi” alusta voisi poistaa sanan “työ”. Erilaiset ilmiöt keskustelukulttuurista ja mielenterveysongelmista turvattomuuden tunteeseen ja ilmastoahdistukseen asuvat ihmisessä ja vaikuttavat hänen vointiinsa, on hän missä ympäristössä tahansa.
Puhutaanko siis HR-toiminnoista? Ei, vaan puhutaan koko organisaation ilmapiiristä ja inhimillisyydestä. Puhutaan jokaisen kyvystä kohdata ja keskustella. Puhutaan rohkeudesta ja taidoista, joita ikävien signaalien tunnistaminen ja hankalien tilanteiden ratkaiseminen vaatii. Puhutaan vuorovaikutustaidoista. Puhutaan viestinnästä.
Henkinen korjausvelka voi käydä kalliiksi
On korkea aika havahtua työyhteisöissä karttuvaan henkiseen korjausvelkaan. Olemme kerryttäneet sitä ansiokkaasti, yksilöinä ja kollektiiveina. Haasteet kasaantuvat ja kasvavat, koska ei haluta tai osata tarttua ongelmiin, auttaa ja kohdata.
On helppo puhua rakennusten korjausvelasta, siitä, miten kunnossapitoa viivytetään, velkaa kertyy ja lopulta korjauksista päädytään maksamaan moninkertainen hinta.
Henkisen korjausvelan hintaa maksetaan työelämässä tällä hetkellä laajasti. Korjausvelka konkretisoituu juuri nyt, kun muutokset ja kriisit ravistelevat organisaatioita. Jos viestintää ei suunnitella ja toteuteta inhimillisellä tasolla, luottamus ei kannattele turbulenssin ja ikävien päätösten keskellä.
Tekoälyn rinnalle tarvitaan viestinnän tunneälyä
Ratkaisut eivät ole vaikeita. Ne ovat maalaisjärkisiä, ihmisen havaittavissa ja toteutettavissa.
Erilaisissa valmennuksissa aloitan työskentelyn usein keskustelulla, jossa listataan organisaatiota haastavia ilmiöitä. Listalta löytyvät lähes aina muun muassa polarisaatio, vastakkainasettelu, fake news, syyllisten etsiminen, tunteiden ylivoima, ahdistus, äänekkäät vähemmistöt, klikkiotsikot ja populismi.
Meidän on uskallettava arvioida omaa rooliamme näiden ilmiöiden tekijöinä ja kokijoina. Piirränkö minä itse tätä kuvaa? Mitä teemme yhdessä, jotta organisaatiomme toimisi toisin? Nämä kysymykset tulevat vastaan viimeistään silloin, kun tilanne on kriittinen.
Yksi valitettavan ajankohtainen ja yleinen esimerkki ovat muutosneuvottelut. Valitettavaa on myös se, että liian usein kipeiden päätösten keskellä johto päätyy hoitamaan prosessin vain pakollisten pykälien mukaan ja muutosturvan ajatellaan riittävän irtisanottavien uuden alun tukena.
Hyvin hoidettuna tilanne vaatii paljon inhimillisemmän otteen. On arvioitava, keneen tilanne vaikuttaa eniten – ja miten? Miten esihenkilöitä autetaan viestimään ja kohtaamaan? Miten vältetään tiedon tyhjiöt, jotka täyttyvät perättömillä huhuilla? Miten tilanne vaikuttaa niihin työntekijöihin, jotka jäävät? Millaisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa johtajien on kiinnitettävä huomiota viestiessään? Miten varmistetaan, että jokaiselle työntekijälle on tarjolla hänelle sopiva areena kysyä ja keskustella? Miten johto ottaa vastaan ja käsittelee mahdolliset tunteenpurkaukset ja kritiikin? Miten omia tunteitaan voi säädellä hankalassa keskustelutilanteessa?
Kriittisissä tilanteissa viestinnän ammattilaiset voivat tuoda inhimillisesti viisaan näkemyksensä strategisen tason ymmärryksestä ja johtajien sparraamisesta aina tekstien sanavalintoihin asti.
Viestintä ei ole ulkokehällä, vaan kaiken ytimessä.
Viestintä luo nahkaansa ja on uuden aikakauden alussa. Usein näin todetaan, koska tekoäly on rynnistänyt viestinnän areenalle. Areenan keskellä seisoo kuitenkin ihminen, joka kaipaa tekoälyn rinnalle tunneälyä. Ihmistä.
Haluatko ottaa konkreettisia askelia tunneälykkääseen viestintään ja vahvistaa omia henkisiä voimavarojasi? Tule mukaan ProComin koulutuspäivään 13.3. Johtajan henkiset voimavarat, jossa Anna toimii kouluttajana. Lue lisää ja ilmoittaudu!